Kaikki on edelleen hyvin täällä. Syksy on ollut kiva, erilainen ja opettavainen. Varmasti joitain juttuja (mm. melkeen jokapäivästä auringonpaistetta) tulee kaipaamaan, mutta kyllä koti-ikäväkin on jo ehtinyt tulla. Kuten otsikkoonkin kirjotin, joskus täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Toi pitää tosi hyvin paikkansa, täällä on todellakin tajunnut, kuinka hyvin asiat on ja toimii Suomessa.
Mulla on ikävä perhettä, kavereita, perus arkea, töitä (en muista koska oon viimeks ollut monta kuukautta tekemättä mitään töitä, ehkä joskus 2012? :D) sitä, että saa itse päättää unirytmistä; koska valot sammuu, voi nousta vaikka seiskalta ja kolistella miten paljon vaan. Kaipaan luontoa. Tietty sitä täältäkin löytyy, mutta ei ihan parin minuutin päästä koti-ovelta. Kunnon hiki-liikuntaa, ohjattuja jumppia, kotitreenejä, pyöräilyä, juoksulenkkejä rauhassa muualla kun asfaltilla ihmisiä väistellen tai juoksuradalla.
Kuten kaikki varmaan tietääkin, Kreetta on vuoden vaihdossa Saksassa, joten hän ei valitettavasti oo kotona mua odottamassa. Loppekaan ei asu Suomessa, mutta hän tulee kuitenkin kotiin jouluksi 😊 Niikun meillä kaikilla, äitillä ja iskälläkin on ollut siis tosi erilainen syksy. Nuorempana en juurikaan niitten kanssa hengaillut, mutta nyt vanhemmiten ollaan vietetty paljon enemmän aikaa yhdessä. Nyt syksynkin aikana ollaan viestitelty melkeen päivittäin, ne on auttanut mua monessa jutussa, kysellyt kuulumisia, kuunnellut loputtomia pohdintoja ja neuvonut kaikessa. Äiti muun muassa varas mulle hammaslääkärin ja parturin, vei verokortin töihin, lähetteli kuvia työtodistuksesta, osti fleecen yms. Niinkun aina, iskä on auttanut kaikissa koulujutuissa vähintään viikottai, rahaan liittyvissä jutuissa, vaihto mun kännykkäliittymän ja lennon, näin muutamia mainitakseni. <3
Kaikki mut kunnolla tuntevat tietää, että mun täytyy saada säännöllisin väliajoin ruokaa, ja oon se, jolla on aina varmuuden vuoksi eväitä mukana. Täällä on mun mielestä usein tosi pieniä annoksia ja useemman kerran (viimeks perjantaina) on jäänyt perus kympin ravintolaruuasta nälkä. Onneks en oo ainoo, ollaan useesti todettu tyttöjen kanssa, että toinen samanlainen annos ois kevyesti mennyt :D On siis ikävä sitä, että voit tehdä ison satsin ruokaa kerralla, ja kun tuut nälkäsenä kotiin, 2 min lämmitys ja annos on valmiina!
Yleisestikin kaipaa monia ruokia ja itse kokkailua. Kunnon ruokien lisäks oon tottunut tekemään Suomessa paljon muutenkin itse kaikkea, kuten mysliä, siemennäkkäriä, sämpylöitä, karjalanpiirakoita, smoothieita päivittäin...
Kavereita on tietty myös kova ikävä. Oon täällä tutustunut ihan huipputyyppeihin, mutta ei ne kuitenkaan korvaa Suomessa olevia kavereita. On ollut tosi piristävää aina, kun joku on laittanut viestiä. Niin paljon ihania tyyppejä odottaa mua<3 En lähde kevääksi enää ulkomaille vaihtoon, ja koulua mulla on tosiaan ihan vähän vaan, niin yks juttu, mitä haluun kevään aikana tehdä, on kyläily muualla kuin Raumalla asuvien kavereitten luona.
Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta mulla on ikävä niinkin arkista asiaa kuin siivoomista. Täällä melkeen ainoo siivoominen mitä voi tehdä, on muutaman neliömetrin lattianlakasu. Sitä saa kyllä tehdä joka päivä, niinkun kotonakin imuroida ja silti tuntuu, että pölyä on kokoajan kummiskin :D Oman kämppäni lisäksi oon Suomessa käynyt viikottain siivoomassa yhden perheen talon, joten tää on ollut ihan minimaalista siihen nähden!
Odotan myös lakanoitten vaihtoa, koska mikään ei oo ihanampaa, kun illalla väsyneenä mennä sänkyyn, jossa on just vaihdetut lakanat<3 Tottakai täällä oon pessyt lakanat moneen kertaan, mutta se, että saa valita mitkä lakanat tällä kertaa laittais ja viedä petivaatteet ulos tuulettumaan!
Koulukavereita ja koululla hengailua kaipaan myös. Täällä istutaan tunneilla ja sitten lähdetään koululta kämpille/syömään/kaupungille tms, mutta Raumalla voitiin jäädä hengailemaan kavereitten kanssa tuntien jälkeenkin koululle. Niinkun oon jo ennenkin kertonut, täällä kouluruokalassa(kaan) ei oo juurikaan kasvisvaihtoehtoja, ja et saa itse ottaa jokasta sorttia sen vertaa, mitä itse haluut vaan annokset on valmiita. SAMKin jokapäiväset itsekasatut parin euron vegesatsit, I am waiting for you :D
Sellasia ajatuksia tokavikana Seoul-sunnuntaina. Tällä kertaa vähän erilaisia kuvia. <3
Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti