Only few weeks left

Pari viikkoa on vierähtänyt viime postauksesta ihan hujauksessa, eikä täältä enää montaa kerkeekään edes kirjottaa, koska neljän viikon päästä oon jo Suomessa!  Aikaistettiin mun paluulentoa parilla päivällä, koska täällä meijän kämpässä saa olla vaan 16. päivään saakka. Ajattelin, että on helpompi lähteä kyseisenä päivänä takas kotiin, kuin että hommais jonkun majotuksen pariks yöksi. Täällä on mittari ollut öisin ja välillä päivisinkin pakkasen puolella. Aurinko kuitenkin on paistanut melkeen joka päivä, mutta välillä on tosi tuulista ja yks ilta salamoi ja ukkostikin. Ryhmätöitä on edelleen kokoajan meneillään, ja lisääkin hommia tulee, mutta täytyy nyt vaan olla ottamatta turhaa stressiä niistä, ja hoitaa alta pois heti kaikki mitkä voi. En oo saanut mun opparia oikein aluilleen, koska tyyppi, jonka kanssa mun siitä pitäis sopia, lähti just kahden viikon lomalle Thaimaahan. En oo siis saanut vielä aihetta, eli en oo voinut tehdä ekaa tehtävää, jossa olis deadline jo huomenna. Yhtenä tehtävänä tolla opparikurssilla meijän täytyy osallistua jonkun muun seminaariin ja sen sain jo onneks hoidettua, joten eiköhän tää tästä pian lähde rullaamaan :)

Viime viikon lauantain oltiin Nami- nimisellä saarella. Kuvissa paikka näytti tosi hienolta, ja odotettiin innoissaan sinne pääsemistä. Kun vihdoin, metrolla, junalla, bussilla ja lautalla matkustamisen jälkeen, sinne päästiin, paikka ei ihan täyttänytkään odotuksia. Lehdet olivat suurimmaksi osaksi jo pudonneet puista, joten paikan yleisilme ei ollut läheskään samanlainen kun oltiin kuviteltu. Oltiin lähdetty matkaan vasta puolenpäivän aikaan, joten pitkän matkan takia oltiin saarellakin vasta melko myöhään. Aurinko oli jo laskemassa, ja ilma oli kylmä. Saari oli paljon isompi mitä luulin, ja sieltä olis ilmeisesti saanut vuokrattua pyöränkin. Jos siis oltais tajuttu mennä tonne pari viikkoa aiemmin, kokemus olis ollut varmasti paljon positiivisempi, ja siellä olis viihtynyt hyvin useemmankin tunnin.

Samana iltana onnistuin tiputtamaan meijän huoneen katosta lampun, jonka takasin saamisessa menikin varmaan toista tuntia. Parin Suomeen soitetun videopuhelun, epätoivosen teipillä kiinnitysyritysen, useemman alakerran vartijalle tehdyn avunpyyntökäynnin jälkeen korjausmies tuli tikkaitten ja porakoneen kanssa ruuvaamaan lampun takas kattoon. Eipä tuu ainakaan tylsää, kun on utelias ja täytyy kaikkeen aina mennä koskemaan... :D

Sunnuntaina oltiin taas pyöräilemässä muutama tunti Han-joen vartta pitkin. Bongattiin sattumalta vietnamilainen ravintola pyöränvuokrauspaikan läheltä, ja mentiin sinne reippailun jälkeen. Päätettiin vielä illalla mennä kunnolla rentoutumaan paikalliseen ”kylpylään”. Julia oli ennenkin käynyt siellä, mutta mulle tää oli eka kerta. Oli tosi hassua, että siellä kaikki oli ilman uikkareita, koska muuten täällä ollaan jotenkin niin säädyllisiä/asiallisia. Ennen kun menimme, mietin, että pitäisköhän laittaa bikinit päälle, mutta onneks ei laitettu, koska sitten oltais saatu vielä enemmän hämmästeleviä katseita :D Siellä oli muutama eri lämpönen allas, lämpimin oli 40 astetta ja yks oli kylmä. Siellä oli myös vähän saunan tapanen huone, ei kuitenkaan yhtä kuuma, ei lauteita eikä kiuasta eli siis tosi lämmin huone vaan, jossa istuttiin lattialla. Ihmisiä oli tosi paljon, pääasiassa melko vanhoja naisia. Miehille tuolla on erillinen oma puoli, ja kuulemma myös erillinen yhteinen tila, jossa voi hengailla ja katsoa telkkaria. Maksettiin tosta noin viis euroa, ja oltais kai saatu olla siellä kuinka kauan vaan. Jos oltais maksettu pari euroa enemmän, oltais päästy myös sinne yleiselle hengauspuolelle, jonne kuulemma porukka menee nukkumaan kun lähtevät baarista :D

Käytiin nopeesti myös kattomassa takkeja sunnuntaina, ja löysin kolme vaihtoehtoa Zarasta. En osannut (tietenkään) heti päättää, minkä niistä haluan, joten otin kuvia, jotka lähetin ne illalla perheelle ja muutamalle kaverille. Maanantai-iltana ajattelin, että meen heti seuraavana aamuna hakemaan valitsemani takin. Jos en olis tajunnut tarkistaa netistä aukioloaikoja, olisin seissyt suljettujen ovien takana varmaan ysistä saakka (kauppa aukeaa 10:30). Kyseinen kauppakeskus  on ihan valtavan iso, joten oli kuitenkin hyvä lähteä suht aikasin, koska muuten oisin varmaan myöhästynyt 12 alkavalta tunnilta, koska meni aika kauan löytää edes koko kauppa :D Kun lopulta olin löytänyt kaupan, takkeja ei näkynyt enää missään.  Kiertelin aikani, kunnes menin kysymään myyjältä, missä noita takkeja on (onneks olin ottanut kuvan, muuten en ois kyllä osannut selittää mitä etin). Nopean puhelimesta tsekkauksen jälkeen hän osas kertoa, että yks on vielä jäljellä ja pyysi odottamaan  viis minuuttia. Kävi siis hyvä tuuri, että just mun kokoa sattui olemaan jossain varastossa toi yks, koska täällä on tosiaan ollut nyt muutama päivä pakkasta, eli en olis mitenkään pärjännyt pelkällä ohkasella tuulitakilla. Voisin ehkä vihdoin oppia, että jos löytää jotain mitä tarvii, se kannattais heti vaan ostaa se eikä aina jossitella ja viivytellä... :D

Sellasia kuulumisia tällä kertaa, loppuun vielä perinteisesti kuvia.

 

Lauttalippu Nami Islandille

Eka kerta, kun nään täällä Suomen lipun!

Tollasia kaikkia siellä saarella oli

 

Oli siellä värikkäitäkin puita vielä

 

Pysähdyttiin pyöräreissulla jumppailemaan

Super maukkaat ja fressit ruuat vietnamilaisessa ravintolassa

Kauppakeskuksissa ja jossain kaupoissa on jo joulujuttuja

Eilen käytiin intialaisessa ravintolassa, joka oli paikkana tosi viihtyisä

Ruokakin oli hyvää, mutta annokset oli aika pieniä ja silti kalliita

Onneks käsienpesu riitti mulle tällä kertaa :D

 

Käytiin myös Hanok Villagessa


 

                                                                       Vilma