Borta bra men hemma bäst

Kotona ollaan. Nyt on sunnuntaiaamu. Eilisen lennon boarding oli puolisen tuntia myöhässä, mutta perille saavuttiin kuitenkin suht aikataulun mukaisesti. Äiti ja iskä oli mua kentällä vastassa, ja se oli todellakin hyvä päätös, koska olin niiiiiin poikki, etten olis mitenkään jaksanut pidempää matkaa ja bussien kanssa sumplimista. Automatka Raumalle tuntui jo ihan super pitkältä, tuntui etten jaksa edes istua mitenkään päin :D Aloin vaan miettimään, miten jotkut pystyy tekemään 40 tunnin matkoja useilla pitkillä välilaskuilla vaikka Australiaan... Mun täytyis eka opetella nukkumaan muualla kun sängyssä ennen kun alan sellasista enempää haaveilemaan. Menin pikasuihkun ja iltapalan jälkeen suorinta tietää sänkyyn (ennen kaheksaa), koska siinä vaiheessa viime yöunista (jotka oli tietty vaan muutaman tunnin) oli kestänyt jo useempi kymmen tunti. Melko raskas kotimatka siis takana varsinkin tällaselle, joka on tottunut niin säännölliseen rytmiin ja tarvii kunnon yöunet.
 Nyt on jo paljon parempi fiilis kaikin puolin, päänsärkykin lähti nukkumalla, ja oon vaan niin onnellinen, että oon täällä. Kalenteri on ollut viimeviikot niin täynnä kaikista merkinnöistä, että halusin pitää sen suht tyhjänä nyt lomalla. Kovaa vauhtia se silti täyttyy kavereitten näkemisistä, mikä ei kylläkään haittaa yhtään. Eli siis, all good everything!

En kirjotellut tuolta enää vikoina viikkoina, koska hommia oli tosiaan niin paljon, eikä oikeen vaan ollut mitään kirjoteltavaa. Meillä oli joulukuussa paljon tehtäviä, ryhmätöitä ja esityksiä Seoulissa, jonka lisäks mun käymistä SAMKin kursseista oli myös monta deadlinea. Monia sähköposti- ja Whatsapp-viestejäkin tuli läheteltyä, kun piti selvitellä ties mitä asioita kurssien korvaamiseen, takuuvuokran palauttamiseen ja ens vuoden kursseihin liittyen. Kauheeta säätämistä, mutta eiköhän kaikki taas pikkuhiljaa selkene... Tää viikko oli tenttiviikko Konkukissa, mikä tarkotti mun kohdalla kuutta tenttiä mukaan lukien SAMKin saksan. Tulokset on tullut vasta yhestä, mutta nyt ne on ohi, ja varmasti kaikki menee läpi. Vikat viikot vietettiin siis aika tiiviisti kouluhommien parissa, mutta kerittiin kyllä silti muutakin puuhailemaan. Käytiin muun muassa monessa eri ravintolassa, muutamalla lenkillä (vaikka oli kyllä jo aika kylmä), kahvilatreffeillä kouluhommien merkeissä, joogailemassa normaalisti loppuun saakka sekä saunassa ja luistelemassa.

Pari päivää on jo ehtinyt kulua siitä kun tätä kirjoittelin, mutta nyt oli sopiva hetki tulla lisäämään parit kuvat, ja julkasta tämä.



Vaikka muuten iltasin olis pimeetä, niin noilla kaduilla on aina kunnon valaistukset



Vikojen viikkojen ravintolaruokia

Yleensä en värikkäistä valoista tykkää mutta tonne ne kyllä sopi



Monen viikon takaset unohdetut pohjois-Korean rajareissun ryhmäkuvat

Käytiin tosiaan ison kauppakeskuksen sisällä vielä vikalla viikolla luistelemassa

Melkeen koko joulukuu oli pakkasta, välillä jopa kylmempää kun -10, joten tuntui aika hyvältä päästä saunaan! Sieltä kaikki sai tollaset asut, joita käytettiin yleisissä tiloissa 

Näihin maisemiin on  hyvä lopettaa vaihto-bloggailut



Vilma

Sometimes one must travel far to discover what is near

Kaikki on edelleen hyvin täällä. Syksy on ollut kiva, erilainen ja opettavainen. Varmasti joitain juttuja (mm. melkeen jokapäivästä auringonpaistetta) tulee kaipaamaan, mutta kyllä koti-ikäväkin on jo ehtinyt tulla. Kuten otsikkoonkin kirjotin, joskus täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Toi pitää tosi hyvin paikkansa, täällä on todellakin tajunnut, kuinka hyvin asiat on ja toimii Suomessa.

Mulla on ikävä perhettä, kavereita, perus arkea, töitä (en muista koska oon viimeks ollut monta kuukautta tekemättä mitään töitä, ehkä joskus 2012? :D) sitä, että saa itse päättää unirytmistä; koska valot sammuu, voi nousta vaikka seiskalta ja kolistella miten paljon vaan. Kaipaan luontoa. Tietty sitä täältäkin löytyy, mutta ei ihan parin minuutin päästä koti-ovelta. Kunnon hiki-liikuntaa, ohjattuja jumppia, kotitreenejä, pyöräilyä, juoksulenkkejä rauhassa muualla kun asfaltilla ihmisiä väistellen tai juoksuradalla.

Kuten kaikki varmaan tietääkin, Kreetta on vuoden vaihdossa Saksassa, joten hän ei  valitettavasti oo kotona mua odottamassa. Loppekaan ei asu Suomessa, mutta hän tulee kuitenkin kotiin jouluksi 😊 Niikun meillä kaikilla, äitillä ja iskälläkin on ollut siis tosi erilainen syksy. Nuorempana en juurikaan niitten kanssa hengaillut, mutta nyt vanhemmiten ollaan vietetty paljon enemmän aikaa yhdessä. Nyt syksynkin aikana ollaan viestitelty melkeen päivittäin, ne on auttanut mua monessa jutussa, kysellyt kuulumisia, kuunnellut loputtomia pohdintoja ja neuvonut kaikessa. Äiti muun muassa varas mulle hammaslääkärin ja parturin, vei verokortin töihin, lähetteli kuvia työtodistuksesta, osti fleecen yms. Niinkun aina, iskä on auttanut kaikissa koulujutuissa vähintään viikottai, rahaan liittyvissä jutuissa, vaihto mun kännykkäliittymän ja lennon, näin muutamia mainitakseni. <3

Kaikki mut kunnolla tuntevat tietää, että mun täytyy saada säännöllisin väliajoin ruokaa, ja oon se, jolla on aina varmuuden vuoksi eväitä mukana. Täällä on mun mielestä usein tosi pieniä annoksia ja useemman kerran (viimeks perjantaina) on jäänyt perus kympin ravintolaruuasta nälkä. Onneks en oo ainoo, ollaan useesti todettu tyttöjen kanssa, että toinen samanlainen annos ois kevyesti mennyt :D On siis ikävä sitä, että voit tehdä ison satsin ruokaa kerralla, ja kun tuut nälkäsenä kotiin, 2 min lämmitys ja annos on valmiina!

Yleisestikin kaipaa monia ruokia ja itse kokkailua. Kunnon ruokien lisäks oon tottunut tekemään Suomessa paljon muutenkin itse kaikkea, kuten mysliä, siemennäkkäriä, sämpylöitä, karjalanpiirakoita, smoothieita päivittäin...

Kavereita on tietty myös kova ikävä. Oon täällä tutustunut ihan huipputyyppeihin, mutta ei ne kuitenkaan korvaa Suomessa olevia kavereita. On ollut tosi piristävää aina, kun joku on laittanut viestiä. Niin paljon ihania tyyppejä odottaa mua<3 En lähde kevääksi enää ulkomaille vaihtoon, ja koulua mulla on tosiaan ihan vähän vaan, niin yks juttu, mitä haluun kevään aikana tehdä, on kyläily muualla kuin Raumalla asuvien kavereitten luona.

Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta mulla on ikävä  niinkin arkista asiaa kuin siivoomista. Täällä melkeen ainoo siivoominen mitä voi tehdä, on muutaman neliömetrin lattianlakasu. Sitä saa kyllä tehdä joka päivä, niinkun kotonakin imuroida ja silti tuntuu, että pölyä on kokoajan kummiskin :D Oman kämppäni lisäksi oon Suomessa käynyt viikottain siivoomassa yhden perheen talon, joten tää on ollut ihan minimaalista siihen nähden!

Odotan myös lakanoitten vaihtoa, koska mikään ei oo ihanampaa, kun illalla väsyneenä mennä sänkyyn, jossa on just vaihdetut lakanat<3 Tottakai täällä oon pessyt lakanat moneen kertaan, mutta se, että saa valita mitkä lakanat tällä kertaa laittais ja viedä petivaatteet ulos tuulettumaan!

Koulukavereita ja koululla hengailua kaipaan myös. Täällä istutaan tunneilla ja sitten lähdetään koululta kämpille/syömään/kaupungille tms, mutta Raumalla voitiin jäädä hengailemaan kavereitten kanssa tuntien jälkeenkin koululle. Niinkun oon jo ennenkin kertonut, täällä kouluruokalassa(kaan) ei oo juurikaan kasvisvaihtoehtoja, ja et saa itse ottaa jokasta sorttia sen vertaa, mitä itse haluut vaan annokset on valmiita. SAMKin jokapäiväset itsekasatut parin euron vegesatsit, I am waiting for you :D

Sellasia ajatuksia tokavikana Seoul-sunnuntaina. Tällä kertaa vähän erilaisia kuvia. <3
 

 

     Vilma

Only few weeks left

Pari viikkoa on vierähtänyt viime postauksesta ihan hujauksessa, eikä täältä enää montaa kerkeekään edes kirjottaa, koska neljän viikon päästä oon jo Suomessa!  Aikaistettiin mun paluulentoa parilla päivällä, koska täällä meijän kämpässä saa olla vaan 16. päivään saakka. Ajattelin, että on helpompi lähteä kyseisenä päivänä takas kotiin, kuin että hommais jonkun majotuksen pariks yöksi. Täällä on mittari ollut öisin ja välillä päivisinkin pakkasen puolella. Aurinko kuitenkin on paistanut melkeen joka päivä, mutta välillä on tosi tuulista ja yks ilta salamoi ja ukkostikin. Ryhmätöitä on edelleen kokoajan meneillään, ja lisääkin hommia tulee, mutta täytyy nyt vaan olla ottamatta turhaa stressiä niistä, ja hoitaa alta pois heti kaikki mitkä voi. En oo saanut mun opparia oikein aluilleen, koska tyyppi, jonka kanssa mun siitä pitäis sopia, lähti just kahden viikon lomalle Thaimaahan. En oo siis saanut vielä aihetta, eli en oo voinut tehdä ekaa tehtävää, jossa olis deadline jo huomenna. Yhtenä tehtävänä tolla opparikurssilla meijän täytyy osallistua jonkun muun seminaariin ja sen sain jo onneks hoidettua, joten eiköhän tää tästä pian lähde rullaamaan :)

Viime viikon lauantain oltiin Nami- nimisellä saarella. Kuvissa paikka näytti tosi hienolta, ja odotettiin innoissaan sinne pääsemistä. Kun vihdoin, metrolla, junalla, bussilla ja lautalla matkustamisen jälkeen, sinne päästiin, paikka ei ihan täyttänytkään odotuksia. Lehdet olivat suurimmaksi osaksi jo pudonneet puista, joten paikan yleisilme ei ollut läheskään samanlainen kun oltiin kuviteltu. Oltiin lähdetty matkaan vasta puolenpäivän aikaan, joten pitkän matkan takia oltiin saarellakin vasta melko myöhään. Aurinko oli jo laskemassa, ja ilma oli kylmä. Saari oli paljon isompi mitä luulin, ja sieltä olis ilmeisesti saanut vuokrattua pyöränkin. Jos siis oltais tajuttu mennä tonne pari viikkoa aiemmin, kokemus olis ollut varmasti paljon positiivisempi, ja siellä olis viihtynyt hyvin useemmankin tunnin.

Samana iltana onnistuin tiputtamaan meijän huoneen katosta lampun, jonka takasin saamisessa menikin varmaan toista tuntia. Parin Suomeen soitetun videopuhelun, epätoivosen teipillä kiinnitysyritysen, useemman alakerran vartijalle tehdyn avunpyyntökäynnin jälkeen korjausmies tuli tikkaitten ja porakoneen kanssa ruuvaamaan lampun takas kattoon. Eipä tuu ainakaan tylsää, kun on utelias ja täytyy kaikkeen aina mennä koskemaan... :D

Sunnuntaina oltiin taas pyöräilemässä muutama tunti Han-joen vartta pitkin. Bongattiin sattumalta vietnamilainen ravintola pyöränvuokrauspaikan läheltä, ja mentiin sinne reippailun jälkeen. Päätettiin vielä illalla mennä kunnolla rentoutumaan paikalliseen ”kylpylään”. Julia oli ennenkin käynyt siellä, mutta mulle tää oli eka kerta. Oli tosi hassua, että siellä kaikki oli ilman uikkareita, koska muuten täällä ollaan jotenkin niin säädyllisiä/asiallisia. Ennen kun menimme, mietin, että pitäisköhän laittaa bikinit päälle, mutta onneks ei laitettu, koska sitten oltais saatu vielä enemmän hämmästeleviä katseita :D Siellä oli muutama eri lämpönen allas, lämpimin oli 40 astetta ja yks oli kylmä. Siellä oli myös vähän saunan tapanen huone, ei kuitenkaan yhtä kuuma, ei lauteita eikä kiuasta eli siis tosi lämmin huone vaan, jossa istuttiin lattialla. Ihmisiä oli tosi paljon, pääasiassa melko vanhoja naisia. Miehille tuolla on erillinen oma puoli, ja kuulemma myös erillinen yhteinen tila, jossa voi hengailla ja katsoa telkkaria. Maksettiin tosta noin viis euroa, ja oltais kai saatu olla siellä kuinka kauan vaan. Jos oltais maksettu pari euroa enemmän, oltais päästy myös sinne yleiselle hengauspuolelle, jonne kuulemma porukka menee nukkumaan kun lähtevät baarista :D

Käytiin nopeesti myös kattomassa takkeja sunnuntaina, ja löysin kolme vaihtoehtoa Zarasta. En osannut (tietenkään) heti päättää, minkä niistä haluan, joten otin kuvia, jotka lähetin ne illalla perheelle ja muutamalle kaverille. Maanantai-iltana ajattelin, että meen heti seuraavana aamuna hakemaan valitsemani takin. Jos en olis tajunnut tarkistaa netistä aukioloaikoja, olisin seissyt suljettujen ovien takana varmaan ysistä saakka (kauppa aukeaa 10:30). Kyseinen kauppakeskus  on ihan valtavan iso, joten oli kuitenkin hyvä lähteä suht aikasin, koska muuten oisin varmaan myöhästynyt 12 alkavalta tunnilta, koska meni aika kauan löytää edes koko kauppa :D Kun lopulta olin löytänyt kaupan, takkeja ei näkynyt enää missään.  Kiertelin aikani, kunnes menin kysymään myyjältä, missä noita takkeja on (onneks olin ottanut kuvan, muuten en ois kyllä osannut selittää mitä etin). Nopean puhelimesta tsekkauksen jälkeen hän osas kertoa, että yks on vielä jäljellä ja pyysi odottamaan  viis minuuttia. Kävi siis hyvä tuuri, että just mun kokoa sattui olemaan jossain varastossa toi yks, koska täällä on tosiaan ollut nyt muutama päivä pakkasta, eli en olis mitenkään pärjännyt pelkällä ohkasella tuulitakilla. Voisin ehkä vihdoin oppia, että jos löytää jotain mitä tarvii, se kannattais heti vaan ostaa se eikä aina jossitella ja viivytellä... :D

Sellasia kuulumisia tällä kertaa, loppuun vielä perinteisesti kuvia.

 

Lauttalippu Nami Islandille

Eka kerta, kun nään täällä Suomen lipun!

Tollasia kaikkia siellä saarella oli

 

Oli siellä värikkäitäkin puita vielä

 

Pysähdyttiin pyöräreissulla jumppailemaan

Super maukkaat ja fressit ruuat vietnamilaisessa ravintolassa

Kauppakeskuksissa ja jossain kaupoissa on jo joulujuttuja

Eilen käytiin intialaisessa ravintolassa, joka oli paikkana tosi viihtyisä

Ruokakin oli hyvää, mutta annokset oli aika pieniä ja silti kalliita

Onneks käsienpesu riitti mulle tällä kertaa :D

 

Käytiin myös Hanok Villagessa


 

                                                                       Vilma

A quick update

 

Meillä alkoi opparin kirjotuskurssi viime viikolla, eli nyt tarvis lähipäivinä keksiä/saada aihe siihen. Mulla ei oikeen missään vaiheessa oo ollut mitään erityistä kiinnostuksen kohdetta tältä alalta, joten tää tuntuu tosi vaikeelta, mutta enköhän mä pian jonkun keksi. Toinen stressinaihe on se, että mun kevään suunnitelmat ei oo vieläkään selvinnyt. Tai sen verran on, että Madridin yliopisto, jonne olin siis menossa, ei otakaan tänä vuonna lainkaan vaihto-opiskelijoita. Sinne en siis ainakaan oo lähdössä, mutta nyt mulle ehdotettiin toista koulua Espanjasta, tai mahdollisesti jotain itä-Euroopan maata. Olis tosi kiva lähteä, mutta korvaavien kurssien saaminen vaikuttaa niin vaikeelta, enkä haluu, että mun valmistuminen venyy... Mulla on siis tän syksyn jälkeen jo tutkintoon tarvittava määrä opintopisteitä kasassa, mutta muutama tietty kurssi ja tosiaan toi oppari vielä puuttuu. Täytyy nyt vieläkin vaan selvitellä ja varmistella näitä juttuja, mutta pian kyllä haluun tietää, missä maassa kevääni vietän.

 Siinä isoimmat mielessä pyörivät asiat tällä hetkellä, mutta nyt tän postauksen alkuperäiseen tarkoitukseen. Halusin tulla jakamaan teille kuvia sunnuntailta. Oltiin kiertelemässä muutamassa eri puistossa World Cup Park nimisessä paikassa. Tuolla oli tosi kaunista ja ilmakin oli hyvä niinkun täällä koko syksyn onkin ollut. Ollaankin useesti puhuttu, kuinka ihanaa on, ettei vettä sada melkeen lainkaan. Koko syksyn sateet voi laskea yhden käden sormilla. Tosin sen puolesta olis voinut sataa useemmin, että sadetakki, tuulitakin lisäks ainoa tänne mukaanottama takki, ois päässyt käyttöön :D Illalla käytiin vielä tsekkaamassa Lantern festival. Kyse on siis lyhtyfestareista, jotka järjestetään täällä joka marraskuu. Katoin netistä, että tuolla käy vuosittain jopa 3 miljoonaa vierailijaa, silti kyllä tuntukin! Tosi kivaa, kun ollaan sunnuntaisin tehty jotain vähän erilaisempaa :)

 

Vaikkei kiivetty kun joku 300 porrasta, maisemat oli tosi hienot!

Haha nähtiin söpöjä pikku pesispoikia :D

Vietnamilainen tyttö oli meijän mukana, ja hän halus viedä meijät vietnamilaiseen ravintolaan

Näitä oli ihan hirmu paljon, eli tässä nyt kuvia vaan muutamista

 

 

Vilma